Minä

Olen 14-vuotias tyttö Haminasta, Kymenlaaksosta. Harrastan raviurheilua ponien sekä hevosten kanssa monten ja ajon muodossa.


Hevostaustaa minulla on liki 9 vuotta. Aloitin ensin paikallisella ratsastuskoululla, Koivurinteen tallilla. Hoidin russponiruuna Elmoa. Elmo oli tallin pienin poni ja sitä käytettiin lasten talutustunneilla, kehitysvammaisten ratsastuksessa ja normaaleilla tunneilla. Poni oli siinä vaiheessa elämäni tärkein asia.

pikku-Annika ja jättihevonen.. :D

ekoja kertoja Elmon selässä

Elmo 


Koivurinteellä viihdyin hyvin monta vuotta, kunnes pikkuhiljaa siirryin vuokraamaan tallin entisen opettajan shetlanninponia, Bellaa. Bella oli pieni ja pippurinen, oikein mukava poni silti. Ratsastaessa Bella oli hankala. Poni kuitenkin muutti Anjalaan, jossa minulla ei ollut mahdollisuutta käydä paljoa. Omistaja myi sen harmillisesti. En tiedä vieläkään, missä Bella asustaa, sillä entinen omistaja ei kertonut minulle.




Bella 


Olin jonkun aikaa sitten ilman hevosia, mutta parin kuukauden päästä kun aloin toipumaan Bellan lähdöstä, huomasin etten voi olla ihman hevosia... Joten, laitoin Hevostalli.netin markkinoille ilmoituksen, että haluan alkaa vuokraamaan shetlanninponia/jotain pientä ponia. Tarjouksia tuli paljon, mutta useat olivat liian kaukana. Eräänä iltana sähköpostilaatikossani oli kuitenkin tarjous: 10-vuotias shetlanninponitamma, vain 9km päässä! Äiti soitti omistajalle heti ja lähdimme matkaan saman kymmenminuuttisen sisällä. Perillä odotti aivan ihana "pieni mutta pippurinen" tamma Veera. Ensimmäisellä kerralla vaan hoidin ponia ja äiti jutteli Veeran omistajan, Caritan kanssa. Siitä alkoi meidän "tarina", parin päivän päästä menin sitten ratsastamaan.

Veera ensimmäistä kertaa nähdessäni sen


ensimmäinen ratsastuskerta

Vuoden kerkesin Veeran kanssa ratsastella ja jopa kisatakin. Sitten kaverini pyysi minut mukaan poniravikoulun päättäjäisiin. Mielipiteeni ravitouhusta oli hyvin negatiivinen, mutta paikalle päästyäni olin myyty. Ensimmäinen asia, minkä kysyin Caritalta takaisin tullessani oli: "Voisiko Veeran kanssa mennä poniravikouluun?". Myönteinen vastaushan sieltä tuli! Aloitimme harjoittelun siihen heti, kertasin ravikilpailusääntöjä useat kerrat ja ajoimme Caritan nyt jo edesmenneellä suomenhevosella, Vilhelmiinalla. Viikon päästä päättäjäisistä löysinkin itseni jo korttikurssilta... "Ups!".


Kortin sain taskuuni ja aloimme etsiä Veeralle varusteita. Kärryjä ei löytynyt heti, mutta iskin silmäni sinisiin kilpavaljaisiin. Ostin ne ja myöhemmin tiensä meille löysivät myös Chevin kilpakärryt. Kilpailimme yhä ratsastuksen puolella. 5.6.2011 oli ensimmäisen koitoksemme aika. Viimeisiksihän siellä tultiin, mutta ei se mitään haitannut! Oltiin kuitenkin vasta aloittelijoita. Joskus tuntuu, että en osaa iloita pikkuasioista, mutta voin kertoa, että ensimmäisellä kerralla, kun 2 ponia jäi selän taakse, minä vuodatin onnenkyyneleitä palautellessani ponia!

Savitaipale 19.7.2011

Samaan aikaan sovimme Mariskan kanssa, että menen ratsastamaan Tarinaa. Sillä ei ollut koskaan ratsastettu, mutta ajettu on. Iskimme vaan Veeran satulan selkään ja kuski kyytiin. Ratsastus meni ihmeen hyvin, kunnes Tarina sai sekokohtauksen ja loikki minut alas. Mutta todella hyvin meni ensimmäiseksi kerraksi. Aloin käymään myös siellä säännöllisesti ja myöhemmin myös ajamaan. Tarinan kanssa löydettiin kanssa itsemme Kouvolan raviradalta, ponihiiteillä kilpailemassa.


Tarina 
Kokeilin Veeran kanssa montéa ja innostus lähti siitä. Ratsastin sillä montéa aina vähän väliä ja kerkesimme siinäkin kilpailemaan kerran ponihiiteillä. Kasvoin kuitenkin liian isoksi ja monté jäi sivummalle. Myöhemmin innostuin käymään sitten "naapurin" isolla tallilla ratsastamassa ravihevosia. Käyn siellä nykyäänkin ja aion käydä tulevaisuudessakin.

ponihiitit 2.10.2011




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti